Ensimmäinen viikko

Torstaina 31.3. klo 16 startattiin Korian ABC:ltä autolla kohti Helsinki-Vantaan lentokenttää. Saatiin auto parkkiin ja mentiin tekemään lähtöselvitystä ja tietty mun matkalaukku meni hajoamaan. No, eipä siitä irronnut kun yksi pyörä, mutta olin just kehunut kuinka hyvä laukku mulla on ja sitä pystyy hinaamaan perässä vaikka miten päin. Eipä voi enää. 

Starbucksissa kahvilla ennen koneen lähtöä

Passi ja boarding pass

Koneeseen noustessa ja omalla paikalle mennessä mun viereisellä paikalla ei vielä siinä vaiheessa istunut kukaan. Me oltiin kuitenkin aika nopeasti päästy koneeseen, niin olin ihan varma, että jokuhan siihen viereen tulee lennon ajaksi kuorsaamaan. Kone täyttyi aika nopeasti ja sitten tuli kuulutus, että kaikki matkustajat on koneessa. JES! Mun vieressä ei ollu ketään. Olin ihan onnesta soikeena, että saan kuorsata ihan omassa ylhäisessä yksinäisyydessäni. Pienet jutut tekee ihmisen onnelliseksi.

Lento kesti 6,5 tuntia ja meille tarjoiltiin kaksi ruokaa. Lentokone ruoka on niiin mun lempparia, eikä se ollut pettymys tälläkään kertaa. Ehkei se ruoka ole oikeesti niin hyvää, vaan siinä on samalla se fiilis kun lähtee kohti jotain uutta ja tuntematonta. Lennolla koitin kattellalla elokuvaa, mutta kyllä se uni vei taas voiton. Oon todella taitava nukkumaan ihan missä tahansa kulkuneuvossa, eikö lentsikka ole poikkeus.

Herkkuu

Delhissä Indira Gandhin kansainvälisellä lentoasemalla me oltiin paikallista aikaa perjantaina klo 6. Sieltä meidän jatkolento kohti Amritsaria lähti klo 9. Muutama tunti siinä odoteltiin ja ihmeteltiin. Jatkolento kesti vain vajaan tunnin. Siinäkin meille tarjoiltiin aamiainen. Kyllä annan isot pisteet lentoemännille siitä, että melkein täysi koneellinen sai aamupalan niin lyhyellä lennolla. Tosi tehokasta toimintaa Jet Airwayssilla.

Amritsariin meidän kone laskeutui n. klo 10. Kaikkien matkalaukut löysi perille, vaikka vähän alkoi jo jännittää, kun aika kauan ooteltiin siinä liukuhihnan vierellä. Lentoaseman ulko-ovella meitä oli vastassa Jeet Travels -matkatoimiston herra Joli sekä hänen autonkuljettajansa. Meidät kuljettiin hotellillemme Narulas Aurrumiin. Hotelli vaikutti oikein hyvältä ja kaikki saivat omat huoneensa ongelmitta. Miulle arpaonni toi kaikista pikkuriikkisimmän huoneen ja meinasi vähän mennä tunteisiin se, että kaikilla muilla oli isot ja tilavat huoneet. Eipä sitäkään kauaa kestänyt, koska jo samana päivänä vaihdettiin vielä huoneita kerrosta ylemmäs vesivaurioiden takia. (Kaiken kaikkiaan oon vaihtanut huonetta 3 kertaa, mutta nyt mulla on oikein ihana, siisti ja tilava huone.)

Huoneitten vaihtamisen ja pitkän matkustamisen jäljiltä oltiin kaikki ihan poikki ja päätettiin nukkua päikkärit, ennen kun lähdetään tutkimaan paikkoja. Päikkäreitten jälkeen meillä oli auto ja autonkuljettaja käytössä ja haluttiin lähteä syömään ja ostoksille. Meidät vietiin paikalliseen ostoskeskukseen ja siellä käytiin syömässä sekä kaupoilla. 

Lauantaina meillä oli tapaaminen matkatoimisto Jeet Travelssin rouva Balquishin kanssa heidän toimistollaan. Hoidimme siellä paperiasiat kuntoon työssäoppimispaikkaamme Pingalwaraa varten. Järjestelimme ja sovimme myös tulevista viikonloppureissustamme. Niistä enemmän myöhemmin. Seuraavaksi lähdimme kohti Pingalwaran pääkonttoria, jossa taas hoidimme paperiasioita herra Bawa Jin kanssa ja kävimme Pingalwaran museossa. Kuulimme paljon Pingalwaran historiasta. 

Pingalwaran pääkonttorin museolla

Kuvassa Pingalwaran perustaja Bhagat Puran Singh Ji ja nykyinen presidentti Dr.  Inderjit Kaur

Intialaiseen kulttuuriin kuuluu kunnioitus ja kumartelu. Se tuntuu länsimaalaisesta vähän hassulta, mutta tottakai - maassa maan tavalla. Hirveesti sitä ei oltu päästy treenaamaan, kun yhtäkkiä yllättäin pääkonttorilla törmäsimme erittäin arvostettuun ja vaikutusvaltaiseen henkilöön. Koko Pingalwaran presidentti Dr. Inderjit Kaur tuli käymään konttorilla. Hän oli hyvin nöyrä, mutta paikalliset siltikin kumarsivat niin, että melkein päät kopsahtivat lattiaan. Ei varmaan siinä hetkessä edes tajuttu, kuinka tärkeä henkilö tavattiin ja päästiin vielä samaan kuvaankin.

Once in a lifetime -kuva. Ei varmaan päästä koskaan uudestaan tapaamaan näin arvovaltaista naista. Kuvassa keskellä siis  koko Pingalwaran presidentti Dr. Inderjit Kaur

Lauantai-iltapäivänä lähdettiin ajelemaan kohti Pakistanin rajaa. Siellä järjestetään joka päivä rajaseremonia, jossa tapahtuu rajavartioiden vaihto. Tää reissu ei oo ollu se kaikkein mukavin ja kivoin. Oli tosi kuuma päivä ja vaikka autossa oli ilmastointi, meidän täytyi jättää auto kilometrin päähän parkkipaikalla ja jatkaa matkaa jalan. Siellä oli meidän lisäksi muutama muukin ja tämä intialainen jonottaminen on aivan käsittämätöntä. Tai siis sana jono on hyvin vieras käsite paikallisille. Töniminen ja tuuppiminen kuvaa paremmin jonottamista täällä. Tällä reissulla pääsin myös tutustumaan paikalliseen WC-kulttuuriin ekaa kertaa ikinä. Ikimuistoinen kokemus, ei voi muuta sanoa.

Itse rajaseremonia oli minulle aika mitäänsanomaton, kun juontaja siellä puhui tottakai vain punjabia. Intialaiset sotilaat "kukkoilivat" portin toisella puolella oleville pakistanilaisille sotilaille. Paikalliset katsojat olivat aivan liekeissä ja meteli oli todella kova.

Rajaseremoniassa Pakistanin ja Intian rajalla

Sunnuntaina (eli intialaisten ainoana vapaapäivänä viikossa) me mentiin Kultaiselle Temppelille. Amritsarin valtauskonto on sikhiläisyys eli sikhismi. Kultainen Temppeli on sikhien tärkein pyhiinvaelluskohde ja yksi Intian hienoimmista nähtävyyksistä ihan tälläselle tavalliselle pallon tallaajallekin. Temppeliin mentäessä täytyi ottaa kengät pois ja peittää pää huivilla. Meidän täytyi myös kävellä pyhän veden läpi päästäksemme temppeli-alueelle.

The Golden Temple

Amritsar ei ole länsimaalaisten turistien suuressa suosiossa, vaan se on enemmänkin intialaisten turistien kohde. Niimpä oltiin melkein koko paikan ainoat valkonaamat ja meidän kanssa haluttiin ottaa yhteiskuvia. "One snap, one snap. Photo, photo. Picture, picture." Huvittavaa. Nätisti vaan hymyiltiin  ja annettiin paikallisten ottaa kuvansa. Jossain vaiheessa oli pakko alkaa kyllä kieltäytyä, koska tuntui ettei meidän matka etene ollenkaan. Kolme askelta kun ottaa eteenpäin, niin taas kuvataan. Paikalleen jos pysähtyi, niin meidät aika hienosti saarrettiin.

Meidän porukan naiset piiritettynä yhteiskuvien ottamista varten

Hyvä päivä sään puolesta valittiin tälle reissulle. Ei tarvinu ottaa villasukkia tänne mukaan

Ihmiset jonottamassa Kultaiseen Temppeliin

Eka riksa-kyyti ja pikkasen jännitti

Kultaisen Temppelin kierroksen jäätiin kiertelemään basaareja. Täällä on tosi vähän ostettavaa länsimaalaiselle turistille. Hyvin vähän on semmosta tuliaiskamaa myynnissä, mitä mie haluisin ostaa. Syynä tähänkin on se, että tää ei oo mikään turistikohde. 

Maanantaina koitti jännityksellä odotettu ensimmäinen työpäivä. Aamulla käytiin hotellin aamupalalla ja sitten autonkuljettajan kyydissä kohti Pingalwaraa, Manawalaa. Tavattiin Manawalan johtaja herra Jay Ji ja pääsimme opastetulle kierrokselle Manawalaan. Kävimme mm. kuurojen koulussa, proteesi-pajalla ja lastenosastolla.

Lastenosaston leikkihuone 

Proteesi-paja

Esittelykierroksen jälkeen menimme vähäksi aikaa leikkimään lasten kanssa lastenosastolle. Toiset lapset vaikuttivat todella varautuneilta meidän suhteemme, kun taas toiset ottivat meidät halauksien kera vastaan. 

Lounaalle lähdimme klo 13. Lounaan jälkeen meillä oli esittelykierros Pingalwaran ekologisella farmilla. Farmilla viljellään mm. sokeriruokoa, valkosipulia, maissia, sitrushedelmiä, kesäkurpitsoita ja viljaa. Maitoa saadaan lypsettyä myös tilan omista lehmistä. Maaseudulla, jossa farmi sijaitsi oli ihanan rauhallista ja hiljaista. Liikenteen melua ei kuulunut ja taidettiin nähdä sininen taivas ekaa kertaa moneen päivään. Farmin johtaja tarjosi meille teetä ja esitteli farmia, sekä kertoi siitä. Oli ihanan rentouttavaa kävellä pitkin pellon reunaa ja kattella kaikkea vihreetä. Esittelykierroksen jälkeen istuttiin taas teepöytään ja saatiin maistaa Pingalwaran farmin erikoisuutta sokeriruokosta tehtyä makeutusainetta. Sitä käytetään mm. teessä sekä sillä on ruuansulatusvaivoja parantava vaikutus.

Valkosipulia silmän kantamattomiin

Paikallista herkkua valmistumassa

Teetä juodessamme farmin johtaja alkoi kutsumaan luokseen lähellä olevassa aitauksessa olevaa lehmää. Hän kertoi, että se on hänen lemmikkinsä ja tottelee häntä. No, hetken aikaa lehmää luokseen kutsuttuaan lehmä avasi itse portin hakan ja tulla köpsytteli meidän viereemme teepöydän ääreen. Hetki sitä siinä rapsuteltiin (lue: muut rapsutteli ja mie olin kauhusta kankeana). Tämän jälkeen johtaja käski lehmän lähteä takaisin aitaukseen. Ja sehän lähti.

Only in India.

Pingalwaran ekologisen farmin johtaja sekä hänen lemmikki lehmänsä teepöydässä

Työt meillä alkoi varsinaisesti tiistaina. Kerron työstä ja työpaikasta seuraavassa kirjoituksessa. 

Keskiviikkona käytiin meidän paikallisen oppaan kanssa hindu-temppelissä. 

Hindu-temppelissä

Paikallinen oppaamme kertoo meille hindujen jumalista

Perjantaina matkatoimistomme pariskunta herra Joli sekä rouva Balquish kutsuivat meidät heidän kotiinsa. Töistä lähdimme jo lounaan jälkeen ja lähdimme ajelemaan kohti maaseutua, jossa he asuivat. Sielläkin oli ihanan rauhallista. Heillä on ekologinen farmi ja he myyvät tuotteitaan suoraan kuluttajille. Sielläkin päästiin taas heilumaan pitkin pellon reunoja. Ihanan raikas ilma Intian maaseudulla verrattuna kaupunkiin!

Peltokierroksen jälkeen meille tarjoiltiin oman pellon antimia. Ai, että et oli hyvää! Kaikista ihanista kasviksista sun muista oli tehty aivan ihania snäksejä.

Pellonreuna pönötys

Viljaa ja Mehndi-tatuoinnit

Kaikenkaikkiaan ollut tosi kiireinen ensimmäinen viikko. Tänään sunnuntaina on ollut eka päivä kun ollaan vaan otettu rennosti. On ollut ihana päivä. Käytiin jalkahoidossa ja mie oon nukkunut päikkärit. ❤

🌍 

Tänään täällä oli myös pikkunen maanjäristys. Caritan kanssa tultiin kauneushoitolasta hotellille, niin koko henkilökunta ja miljoona muuta intialaista oli tossa hotellin pihalla. Mietittiin vaan,  et mitähän nekin siinä nyt seisoskelee keskellä päivää.  Sisään mentyä nähtiin pojat ja tottakai ne oli ihan hetkeä aiemmin ollu katon korkeimmalla kohdalla kattelees maisemia... Oli kuulemma hitusen alkanu pelottaa, niin hyvin äkkiä ne olikin sit tullu sieltä alas. Sen kerran kun kiipeet kattelee maisemii, ni tottakai tulee maanjäristys.

Nyt lamppu sammuu. Huomenna päästään taas lastenosastolle. 

Hyvää yötä! 🌙 (Kuu ja tähdet on täällä muuten ihan väärissä kohtii taivaalla.)