Artificial Limb Centre & Physio Centre

ARTIFICIAL LIMB CENTRE

Viimeisen illan kunniaksi Amritsarissa pitäs saada vielä äkkiä blogi ajantasalle. Viimeiksi ollaan työskennelty proteesi-pajassa sekä fysioterapiassa. 

Ensiksi olimme proteesi-pajassa. Siellä meitä kierrätettiin tuttuun tyyliin ympäriinsä. Nähtiin mm. kun pienelle pojalle sovitettiin koko jalan mittaista jalkatukea. Siellä meidät ensimmäistä kertaa laitettiin myös ns. sorvin ääreen. Iskettiin käteen vasara ja muita työkaluja, sekä annettiin ohjeet mitä täytyy tehdä.

Alettiin tekemään oikein urakalla ortoosien kiinnitysremmejä. Oli ihan mahtavaa päästä tekemään jotain konkreettista työtä! Itse olin meidän "minitehtaan" alkupäässä ja vastasin remmien leikkuusta ja niiden oikeasta pituudesta. "Complete ten inch", niin mulle sanottiin. Leikkauksen jälkeen remmeihin levitettiin liima. Ei millään siveltimellä vaan ihan dipattiin sormet liimapurkkiin ja siveltiin remmi koko leveydeltä. 

Seuraavassa kohdassa meidän tehdasta oli Tony, joka myös liimasi ja taitteli remmien reunat sisäänpäin. Sen jälkeen linjastossa olivat  Carita sekä Pekka ja he liimasivat remmeihin tarrapinnat. Valmiit remmit tultaisiin siis kiinnittämään erilaisiin ortooseihin, esim. tukikenkiin.

Tehtiin tätä hommaa reilu kolme tuntia, jonka jälkeen lähdettiin lounaalle ja sieltä suoraan päätoimistolle hoitamaan meidän paperiasioita. Saatiin noin 100 kappaletta kiinnitysremmejä valmiiksi ja oli kyllä tosi kiva aamupäivä. Ihanaa päästä ihan oikeesti tekemään jotain!

Työn touhussa

Meidän tehdas toimii kuin rasvattu kone.

Ortoosien remmejä valmiina kiinnitettäväksi.

2-vuotiaalle polio-potilaalle tarkoitetut jalkatuet.

Hyllyllinen valmiita proteeseja.

PHYSIO CENTRE

Fysioterapiassa vietettiin viimeinen varsinainen työpäivä. Sekin osasto meille esiteltiin, ja heti alussa meidät jo ohjattiin lämpöhoito-pisteen luo. Asiakkaita ei alussa paljon ollut, mutta hyvä määrä heitä lopulta kertyi. Asiakkaita kertyi lopulta ihan jonoksi asti. Lämpöhoidossa käy Manawalan asukkaita sekä ihan tavallisia ihmisiä myös Manawalan ulkopuolelta. (Enkä nyt siis tarkoita, että M:n asukkaat olisivat jotekin epätavallisia...)

Lämpöhoitoa kipeille nivelille

Lämpöhoidossa asiakkaan kipeille nivelille siveltiin kuumaa parafiini-öljyä. Sen annettiin olla iholla noin 5 minuuttia, jonka jälkeen se hierottiin pois pumpulia apuna käyttäen.

Itse en tätä hoitoa kokeillut, koska öljy vaikutti ihan superkuumalta. Asiakkaat olivat kuitenkin hoitoon erittäin tyytyväisiä ja luulen, että säännöllinen lämpöhoito lievittää kipua.

Fysioterapiassa oli kuntosali, jossa oli laiteitteita joka lähtöön. Kokeilin itsekkin monella laitteella saada lukkoja auki hartioista ja olkapäistä.

Shoulder Pulley & CP Chair

Shoulder Wheel ja lapsille tarkoitettuja liikkumisen apuvälineitä

Shoulder Ladder

Potilas vahvistamassa jalkalihaksia modernissa kuntosalilaitteessa

Finger Excercise

Päästiin seuraamaan myös ihan vierestä kun fysioterapeutit ja paikan rouva Doctor venyttelivät asiakkaiden jäykistyneitä raajoja. Siinä ei paljoa armoa annettu. Hartioista kiinni ja jalat suoriksi. Ei auttanut vaikka kuinka huusi ja karjui. Eräskin asukas yritti käsillään raahautua karkuun. 

Meillä Suomessa ei onneksi toimita näin. 

Lopuksi muutamia kuvia matkan varrelta.

Herra Portinvartija - mies joka avaa meille joka aamu Manawalan portit

Ruuanlaitto käynnissä Manawalan keittiössä. Keittiö ruokkii noin 700 nälkäistä suuta.

Carita pönöttämässä Manawalan keittiössä.

Vesi kielellä katsoimme karjaa. Kohta päättyy tää kasvisruokavalio.

Meidän kuljettajasta täytyy sanoa vielä muutama sana. Kuten olen aiemmin maininnut, intialainen liikenne on ihan pöhköä. Ei liikennesääntöjä - ei mitään. Kaikki ajaa täällä ihan reikä päässä. Paitsi tää mies, Harjeet. Harjeet oli meillä koko alkureissun kuskina ja hän oli mukana matkalla myös Dharamsalassa. Tän tyypin kyydissä edes Amritsarin liikenne ei tunnu niin kaoottiselta.  Saataispa se meidän mukaan myös Delhiin. 

Harmiksemme uudet suomalaiset opiskelijat kaappasivat Harjeetin ja hän on toiminut heidän kuskinaan siitä asti, kun he saapuivat Intiaan. Onneksi Harjeet vie meidät huomen aamulla lentokentälle ja päästään antamaan kiitokseksi se T:llä alkava asia (tippi), mitä ei täällä koskaan saa sanoa ääneen. 

Meidän luottokuski Harjeet

Vihoviimeisenä päivänä Amritsarissa käytiin vielä sanomassa heipat kaikille asukkailla. Käytiin Caritan kanssa pikakierroksella kuurojen koulussa, naistenosastolla, miestenosastolla, vanhainkodissa ja lastenosastolla. Oltiin teetetty asukkaille kuvia muistoksi meidän ajasta Manawalasta ja haluttiin jättää heille pieni muisto meistä. Varsinkin lastenosastolla meinasin ihan herkistyä, kun piti sanoa aika lopulliset heipat kaikille ihanille minityypeille. 

Oli siinä aika haikea mieli ajaa vikaa kertaa Manawalan porteista läpi.

Puhekykynsä menettänyt mies kirjoitti meille jäähyväiskirjeen

Manawalasta lähdön jälkeen käytiin vielä päätoimistolla ja saatiin todistukset kouraan. Luvattiin kertoa Pingalwaran toiminnasta myös Suomessa. Onhan se ihan mahtava organisaatio.

🌍

Seuraavaksi ois taas pakattava. Huomenna lähtis lento kohti Delhiä klo 6.55. Laukku saa painaa maximissaan 15kg. Carita punnitsi äsken laukkunsa ja se painoi 19,2kg. 

Katotaan kuin miun käy.

Essi