Apna Ghar & Hospitals

APNA GHAR 1 

Kaksi päivää vietettiin Caritan kanssa Apna Ghar -osastoilla. Oltiin jostain oletettu, että kyseessä on vanhainkoti. Osastoja oli siis kaksi ja toinen kyllä olikin vanhuksille tarkoitettu puoli.

Ensimmäiseksi mentiin siis Apna Ghar 1:seen. Se olikin vanhusten osasto. Siellä tavattiin ensimmäiseksi meille entuudestaan tuntemattomat intialaiset sairaanhoitajaopiskelijat. He kierrättivät meitä osastolla ja asukkaiden huoneissa.

Asukkaat täällä olivat erittäin hyväkuntoisia, verrattuna esimerkiksi Suomen vanhainkoteihin. Syynä tähän se, että kriteerit päästä Apna Ghar 1:seen ovat erittäin korkeat. Esimerkiksi täytyy olla yli 60-vuotias sekä mielenterveydeltään täysin terve. Kaikki omaisuus (korut, rahat yms.) täytyy tallettaa pankkiin tai Pingalwara-säätiölle. Osaston seinällä oli lueteltuna pitkä lista kriteereistä. Kaikki asukkaat on siis tuotu samaan arvoon heidän muuttaessa asumaan Apna Ghariin.

Vanhainkodissa vallitsi ihana rauha. Ilmapiiri oli seesteinen. Muilla osastoilla on aina ollut jonkinlainen kaaos meneillään. Piha oli todella siisti, täällä oikein omakin mieli lepäsi. Apna Ghar 1:ssä asuu vain 14 asukasta ja he asuvat kaikki alakerrassa. Jokaisella asukkaalla on myös omat tilavat huoneet, joissa on WC:t ja peseytymistilat. Osaston yläkerrassa asuu asukkaiden omaisia sekä henkilökuntaa.

Vanhainkodin sisäpiha

Klinikka ja hammaslääkärin vastaanotto

Täällä lääkkeet on useimmiten järjestyksessä intialaiseen tapaan

Tavattiin täällä paljon ihania ihmisiä, joista päällimmäisenä jäi mieleen iltapäivällä osaston sisäpihalla istunut miesporukka. Istuttiin heidän kanssaan koko iltapäivä ulkosalla, juotiin teetä ja pelailtiin lautapelejä. Juttelin pitkän tovin erään vanhan miehen kanssa ja hän oli hyvin kiinnostunut Suomesta. (Sehän ei tietenkään ole mitään uutta täällä, tuntuu että kaikkia kiinnostaa meidän taustat. Näytetään intialaisten silmään niin kummalliselta, niin kiinnostetaan about 2/3 Amritsarin väestöstä.) 

Olin tähän mieheen törmännyt jo pari kertaa aiemminkin. Mies työskentelee opettajana kuurojen koulussa sekä tavallisessa koulussa Manawalan alueella. Hän opettaa molemmissa kouluissa englantia sekä liikuntaa. Juurikin hänen liikuntatuntiaan olin päässyt seuraamaan kuurojen koulussa. Miehen kanssa oli todella helppoa ja luontevaa keskustella. Hänelle pystyi kertomaan asioita omasta elämästä niin kuin asiat ovat, eikä tarvinnut kertoa vähän muunneltua totuutta. Miehellä oli hyvin länsimaalainen maailmankatsomus ja se oli erittäin mukavaa vaihtelua.

Täällä täytyy yleensä miettiä tarkkaan mitä sanoo kenellekin mm. uskonnosta tai parisuhteesta. Intialaiset ovat käytännössä kaikki uskovaisia. Ihan päivittäin ollaan tekemisissä sikhiläisyyden, hindulaisuuden sekä buddhalaisuuden kanssa. Myös paljon kysellään meidän kristinuskosta. Se mua vähän alkaa jo rassaamaan, koska Suomessahan oma usko on aika henkilökohtainen asia. Täällä jos satut sanomaan, ettet ole uskonnollinen niin sua katsotaan paheksuvasti ja kysellään syitä siihen. Samoin kun kysellään asumisjärjestelyistä kotona Suomessa, on kaikkein helpointa sanoa vaan että asuu vielä vanhempien luona. Intiassa on vielä tapana, että vanhemmat järjestävät lastensa avioliiton. Sen verran kersoilla on sanavaltaa, että jos ei tulevan puolison luonne (tai pärstä) miellytä saavat he pyytää vanhempia etsimään uuden ehdokkaan. Sopivan ehdokkaan löydyttyä järjestetään häät, jonka jälkeen morsian muuttaa sulhasen perheen luo asumaan. Eli on paljon eroa meille totuttuun. 

Intialainen Kimble

Lopuksi pääsin pelaamaan vielä lautapelejä. Pelasin ihanaa vanhaa herraa vastaan, joka kuitenkin koitti huijata mua joka käänteessä. Mua olikin aika helppo aluksi viilata linssiin, koska en osannut sääntöjä. Eikä kukaan peliporukastakaan puhunut englantia. Elekielellä saatiin sitten nopeasti kyllä peli käyntiin ja mulla oli hyvät tukijoukot mua neuvomassa punjabiksi. Ensiksi pelattiin Kimblen tapaista peliä ja sen jälkeen toista lautapeliä.

Apna Ghar 1 oli kyllä yksi mun lempparipaikoista Manawalassa. ❤

APNA GHAR 2

Toisena päivänä mentiin sitten Apna Ghar 2:seen, joka on siis miestenosasto. Aamulla tälläkin osastolla oli melko rauhallista ja meille kerrottiin, että suurinosa asukkaista on koulussa. Hienovaraisesti meille vihjattiin, että voitaisiinko palata vasta lounaan jälkeen kun asukkaat ovat tulleet koulusta. No, mikäs siinä. Lähdettiin sitten Caritan kanssa aamupäiväksi moikkailemaan vanhoja tuttuja toisilta osastoilta.

 Lounaan jälkeen tultiin sitten takaisin Apna Ghar 2:seen. Tästä paikasta oli seesteisyys kaukana ja tänne saavuttaessa täällä vallitsi aivan täysi kaaos. Syynä kaaokseen saatettiin kyllä olla me, kaksi vaaleatukkaista naista miestenosastolla. Kun oltiin selvittu alkujärkytyksestä puolin ja toisin, huomattiin kuinka sympaattista tyyppejä tällä osastolla asuikaan. Asukkaat olivat kaikki jonkin asteisesti kehitysvammaisia ja suurinosa heistä kävi Manawalan Special Schoolia. 

Pelattiin täällä asukkaiden kanssa krikettiä ja sulkapalloa sekä päästiin mukaan välipalan jakamiseen. Lopuksi katsottiin asukkaiden kanssa TV-huoneessa telkkarista jotain huippujännittävää intialaista action-pläjäystä.

Kaiken meidän tekemisen täällä keskeytti kuitenkin yli-innokkaat mieshoitajat. Jopa osastonhoitaja halusi meidän kanssa yhteiskuvaan kesken kriketin peluun. Samoin, kun katsottiin telkkaria oli meidän vieressä koko ajan jono hoitajia, jotka halusivat päästä ehdottomasti samaan kuvaan meidän kanssa. On heillä sitten jotain näytettävää kotona, kun ovat päässeet kahden blondin kanssa samaan kuvaan. 😂 

Hieman se meinasi ärsyttää. Me ollaan kuitenkin tultu tänne asukkaiden, ei hoitajien takia.

TV:n katselua Apna Ghar 2:ssa

IVY HOSPITAL

Nykyaikainen sairaala Amritsarissa 

Ollaan päästy nyt vierailemaan kahdessa hyvin erilaisessa sairaalassa. Toinen oli ihan uusi huippumoderni yksityinen sairaala ja toinen sitten taas Manawalan alueella sijaitseva ilmainen sairaala.

Yksi iltapäivä vietettiin uusien suomalaisten opiskelijoiden kanssa uudessa modernissa sairaalassa. Sairaala on yksityinen ja vain harvalla intialaisella on varaa siihen.

Meitä oli sairaalassa heti vastassa sairaalan johtaja. Siinä kohtaa jo pienet hälytyskellot soi mun päässä. Johtaja esitteli sairaalan eri osastot ja kertoi mm. sydänleikkauksista, joita sairaalassa tehdään päivittäin. Kierroksen jälkeen meidät vietiin kokoushuoneen, jossa meille tarjottiin kahvia.

Huoneessa oli myös paljon muita lääkäreitä. Sairaalan johtaja piti vielä kokoushuoneessa luentoa sairaalasta ja esitteli meille muut lääkärit, mm. sydänkirurgian ylilääkärin. Sen jälkeen meiltä kysyttiin, tyyliin et mitäs lääkäreitä te ootte. Ei herran pieksut... Siis nää oikeesti luuli, että me ollaan suomalaisia LÄÄKÄREITÄ tutustumassa intialaiseen sairaalaan. Vähän nolona siitä sitten kerrottiin,  että ollaan lähihoitajaopiskelijoita kaikki. Tätä tää intialainen tiedonkulku on parhaimmillaan.

Eipäs kuitenkaan päästy vielä pälkähästä, vaan johtaja pyysi yhtä meistä tulemaan eteen ja kertomaan suomalaisesta terveydenhuollosta. Onneksi yksi reipas uusi opiskelija nousi tuolistaan ja kertoi hienosti ja ytimekkäästi suomen terveydenhuoltojärjestelmästä.

Lopuksi johtaja halusi eteen vielä jonkun kauemmin Amritsarissa olleen opiskelijan kertomaan kaikesta täällä kokemastaan. Eipä ollu paljon vapaaehtoisia ja johtaja sieltä sitten nappasi minut eteen puhumaan. Onneksi toi tilanne tuli niin äkkiä, etten kerennyt jännittää ollenkaan. Siinä sitten kerroin meidän kokemuksia Amritsarista ja meidän vapaaehtoistyöstä Manawalassa.

Nyt voin sanoa, että oon luennoinut intialaisen sairaalan johtajalle, johtavalle sydänkirurgille sekä muutamille muille arvostetuille lääkäreille. Ei voi moni ehkä sanoa samaa!

Jälkeenpäin pää oli ihan tyhjä ja mietin, että mitähän oon siellä edessä edes mongertanut. Onneks muut tsemppas mua ja sano, et se meni oikein hyvin.

HOSPITAL IN MANAWALA

Manawalan alueella on ilmainen sairaala, jossa nähtiin myös leikkaussali. Tää oli nyt sitä Intiaa, minkä näkemistä oon odottanut. 

Ovi leikkaussalissa Mawalan sairaalassa

Kyllä oon kiitollinen, että oon syntynyt Suomeen. Meillä terveydenhuolto niin ihan huipputasoa ja kaikilla on varaa mennä steriiliin kunnalliseen sairaalaan.

Essi